Kulunut viikko päättyi mm. kahvinjuontiin lehdistötilaisuudessa, jossa näytettiin pari kohtausta maistiaisiksi. Sen jälkeen median edustajat saivat kysellä näyttelijöiltä heidän kokemuksistaan kiinaksi näyttelemisestä. Paikalla oli myös kaupungin edustajia.
Näyttelijät kertoivat mm. että tämä on väistämättä erilainen reitti harjoitella, on luetettava kehoonsa enemmän ja sidottava teksti kroppaan. Annuska kertoi, että hän tuntee käyttävänsä ääntään ja kehoaan eri tavalla kuin suomeksi näytellessä. Emma kertoi, että hänellä on kipeytynyt lapaluiden väli uudenlaisesta elehtimisestä, jota kiinaksi puhuminen on tuonut kylkiäisiksi.
Kiinnostavaa muuten on, että molemmat Juulian esittäjät puhuvat korkeammalta kuin suomeksi. Kysyin, onko se ollut tietoinen valinta, mutta Ella ja Annuska kertoivat sen tapahtuneen itsekseen kiinan kielen myötä. Ehkä toonit, ehkä mielikuva kiinan kielestä houkuttelee korkeampaan puhumiseen. Sinällään se sopii mainiosti Juulian rooliin, eikä kiinalaisillakaan ole varmasti mitään sitä vastaan, sillä kiinassa arvostetaan korkeaa naisääntä (mikä kuuluu hyvin heidän musiikkiperinteestään).
Musiikista puheenollen, viime viikolla näyttelijät harjoittelivat Nätyn musiikin opetuksesta vastaavan lehtorin Arla Salon kanssa näytelmään tulevien kappaleiden lisäksi kiinalaista laulua. Guangdong University of Foreign Studies toivoi, että me harjoittelemme heidän valitsemansa kiinalaisen biisin ja me lähettäisimme heille harjoiteltavaksi suomalaisen laulun, jotka sitten lauletaan yhdessä juhlassa. He toivoivat myös, että olisimme laulaneet yhdessä We are the Worldin, mutta siinä vaiheessa korniusmittari näytti sen verran räikeän punaista, että ystävällisesti toivoin, että jos pidättäytyisimme vain näissä kahdessa biisissä ja jättäisimme amerikkalaisuudet väliin. Ja niinpä siis Kiinassa harjoitellaan Oman kullan silmät -laulua ja meidän opiskelijat tätä:
Tällä viikolla lavastaja Make Mäkiranta ja Hanno ahkeroivat valokuvat ja listan tarvikkeista ja rekvisiitasta, joita Kiinassa tarvitsemme esityksen pystytystä varten ja lähettivät ne Kiinaan. Emme vie juuri muuta esityksestä kuin näyttelijöiden vaatteet Kiinaan, kaikki muu on tarkoitus hankkia sieltä. Ensimmäiset päivät Kiinaan saapumisen jälkeen kuluukin siinä, että Hanno hakee tarvikkeita, Make pystyttää esitystä ja hoitaa valoja ja minä yritän ratkoa, miten opiskelijoiden äänet saadaan kuuluviin 1200 henkeä vetävässä juhlasalissa.
Muidenkin päivien ohjelmasta tuli selkoa tällä viikolla. Esityksemme jälkeinen päivä on purkupäivä, mutta sen jälkeen on tiedossa visiitit Guangzhou Drama Art Centeriin, (jossa näemme esityksen Shakespearen Venetsian kauppiaasta) ja Guangdong Yue Opera Theatreen.
Mutta sitä ennen viikko tiukkaa harjoittelua. Huilasimme tämän viikonlopun, mutta työväenjuhlaa vappua aiomme viettää työn tuiskeessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti