Tohvelisankarin rouva

Tohvelisankarin rouva
kuva: Markku Mäkiranta

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Henkilöiksi muuttuneita suhuäänteitä ja muita luonnottomuuksia


       (kuva: Jonne Renvall)
Äänimaisema Nätyllä on muuttunut eksoottiseksi. Kiinan toonit kaikuvat käytävillä ja niihin sekoittuu vanhat suomalaiset laulut, joita näytelmässä lauletaan. Tätä kirjoittaessa opiskelijat harjoittelevat viereisessä huoneessa Pyynikki-valssia. Myös plarit ja muistiinpanot muuttuvat yhä kryptisemmiksi.  Tässä on Hegyn muistikirjasta sivu, johon hän on merkinnyt repliikkiensä toonit ja suhuäänteet kohtauksessa 2:14


Opettelun alussa Hegy keksi erilaisille suhuäänteille omat henkilöhahmot auttamaan muistamista:



Viime perjantaina näytelmä kahlattiin ensimmäistä kertaa kiinaksi näyttämöllä läpi. Itse en valitettavasti ollut vatsataudin takia tapahtumaa todistamassa, mutta Annuska kertoo:

"Eilen, perjantaina, oli eka kiinankielinen läpimeno esityksestä. Koko viime viikko oltiin siis rakenneltu kohtauksia Hannon kanssa, ja nyt sitten käytiin alusta loppuun läpi, mitä meillä on valmiina, ja upotettiin kiinankielinen puhe mukaan kohtausten toimintoihin.

Itselle jäi yllättävänkin optimistinen olo tuosta läpäristä.Muutaman kohtauksen repliikit menivät jo ulkoa, jopa melkein sujuvasti. Kaikkiaan olen opetellut ulkoa tähän mennessä viisi kohtausta, mutta tuossa toimintojen tiimellyksessä vuorosanat pääsivät monessa kohtaa unohtumaan. On aivan eri asia puhua vuorosanoja paikallaan istuen, pelkkään puhumiseen keskittyen, kuin yleisön (jonka tässä tapauksessa muodostivat esityksen toisen puoliskon näyttelijät eli vanhat tutut luokkakaverit) edessä oikeasti lavalla toimien.

Tuli hyvin selväksi, että repliikkejä ja niihin liittyviä toimintoja täytyy alkaa treenaamaan ja toistamaan satoja kertoja. Nyt ei voi missään nimessä luottaa jonkin sortin luonnolliseen näyttelemiseen, vaan kaiken täytyy olla tarkkaan ohjelmoitua. Luonnollisuus on nimittäin kaukana siitä tilanteesta, kun puhuu kiinaksi repliikkiä, jonka sisältöä ei tarkalleen muista, ja yrittää siinä samalla olla  kontakissa toiseen näyttelijään ja tehdä jotain, esim. pukea mekkoa päälleen. Tuntuu lähinnä siltä, kuin yrittäisi kaivaa muististaan lukioaikaisia kemiantunnin oppeja, rakentaa Ikean hyllyä ilman ohjeita ja kommunikoida avaruusolion kanssa, kaikki yhtäaikaa. Eli ei tunnu kauheen luontevalta.

Vaan saatiinpaa näytelmän luonteen mukaisesti paljon ainakin komiikkaa lavalle, jopa enemmän kuin tekstiin on kirjoitettu. Hu, joka on sparraamassa meidän kiinankieltä nauroi välillä makeasti, kun toonit ja kirjaimet muuttivat muotoaan näyttelijöiden suussa. Täytynee kysyä, mitä tulikaan suustaan päästettyä."


Luontevuuden kysymyksen (joka käsitteenä itsessään on ongelmallinen) voi tosiaan unohtaa vieraskielisessä näyttelemisessä, vaikka se on usein aluksi vaikeaa.  Sisällön pureskelu vaihtuu sanojen maisteluun, oma keho antautuu vieraan kielen vietäväksi. Eleet lisääntyvät, muuttavat muotoaan.

Aiemmissa Nätyn vieraskielisissä produktioissa jotkut harmittelivatkin, etteivät uskaltaneet ja osanneet päästää irti sisältökeskeisen näyttelemisen konventioista ja leikitelleet enemmän puhumisen intensiteetillä ja kehon muuntumisella. Yksi espanjaksi näytellyt poika kertoi haastattelussa: "Mä yritin liikaa sitä, että siitä tulis ymmärrettävää kieltä. Ärsyttävän vähän hain sitä, että bongais sieltä sanoja, mitkä olis nastaa laukasta takaseinään".

Pelko oudon edessä on toki ymmärrettävää. Silti ihmettelen sitä, miten paljon vieraskieliset produktiomme aiheuttavat välillä joissain ammattinäyttelijöissä vastustusta, ikään kuin olisimme ravistelemassa jotain, mihin ei saisi koskea. Väitöskirjaa tehdessäni huomasin, että tieteen puolella ihmiset suhtautuivat usein uteliaammin ja myönteisemmin hankkeeseemme kuin jotkut teatterintekijät. Viimeksi pari viikkoa sitten yksi tamperelainen näyttelijä närkästyneenä piti vieraalla kielellä näyttelemistä hölynpölynä, joka ei kuulu näyttelijäkoulutukseen. Tottakai tarinateatterin tekijänä ymmärrän ja kunnioitan näyttelijän perustehtävää tarinan kertojana mutta voihan merkityksiä välittää muullakin kuin sanojen symbolisella tasolla. Sanan fyysisestä ilmiasusta, puheen prosodiikasta ja kehollisuudesta löytyy paljon merkitysalueita, jotka jäävät usein symbolisen merkitystason dominanssin vuoksi tiedostamatta.  Vieraalla kielellä näytteleminen on yksi tapa herätellä näitä hämäriä, liukuvia merkitystasoja näyttelijän käyttöön. Perusteatterin tekemiseen voi tämän jälkeen palata toivon mukaan niin, että korvat ovat havahtuneet kuulemaan näitä merkitystasoja myös omasta äidinkielestä.

Yleensä näyttelijät, jotka ovat itse näytelleet muullakin kuin äidinkielellään, ymmärtävät kyllä mielekkyyden tässä mielettömyydessä. Esimerkiksi Jarmo Mäkinen, joka on näytellyt Ruotsissa paljon, on ollut kiinnostunut Nätyn vieraskielisyyksistä ja kertonut omasta epätodellisuuden tunteestaan "toisena olemisessa". Kiitos siitä!

Ei kommentteja: